Mitä tänne kuuluu..

Blogi on viettänyt hiljaiseloa ja niin tavallaan mekin.

 22.3 olin koirien kanssa lenkillä, kun törmäsimme lenkkipoluilta tuttuun ihmiseen koiransa kanssa. Ulkoiluttajalla oli melkein tismalleen Dieselin ikäinen malinois uros. Hetken pojat kerkesivät pärähtää, mutta D onneksi lopetti machoilun heti käskystä. Niinpä hän kysyi, päästettäisiinkö koirat vapaina tutustumaan. Olin heti sitä mieltä että ei, sillä meillä on jonkin asteinen murkkuikä menossa (niinhän niillä terriereillä aina ;)), vaikkakin homma rupeaa olemaan vähitellen jo voiton puolella niin varmaan!!.

 Mikäs siinä, sitten nainen kysyi, josko haluaisin päästää Chilin, kun hänen koiransa tulee tosi hyvin narttujen kanssa toimeen. Niinpä mä päästin ja malinois kävi heti C:n kaulaan (onneks nappas remmistä). Nainen huusi koiralleen ja viskoi remmillä ja Chili yritti tietty laittaa vastaan (mikä oli ihan toivotonta) ja mali heitteli sitä siinä kurassa. Lopulta kun tämä sai koiransa irti, C juoksi häntä koipien välissä täristen mun luokse. Mulla ei ollut ruokapalkkaa tms. Mutta koitin olla ite mahdollisimman rauhallinen ja lietsomatta tilannetta. Hetki juteltiin ja C ei palautunut tilanteesta millään. Käytiin kävelemässä yhdessä ja Chili oli ihan p*skana. Tilannetta ei helpottanut yhtään se että D yritti alistaa heikompaansa tietty koko aika.. Argh. Käveltiin niiden asunnon eteen ja C tärisi vaan edelleen, nainen vei koiransa sisälle ja toi nakkia. Nakin tyttö kävi ottamassa pikaisesti ja palasi mun jalkojen taakse, ilman nakkia ei uskaltanut mennä naisen luo. 

Kun päästiin kotiin C ei varannut enää vasemmalla tassullaan. Annoin heti kipulääkettä sekä Dorwestin vuohenjuuri-valeriaanaa. Vein likan pesulle ja kiedoin pyyhkeeseen ja hieroin. Siinä sylissä vasta rauhoittui ja nukahti. Tämän jälkeen syötin pari päivää valeriaanaa ja Rimadyliä. Ontuminen jatkui ja tärinät jatkui myös heti kun vieraita koiria saapui lähistölle. Se oli todella epävarma ja tuttuihinkin käymässä heti kiinni (koiriin) jos tulivat vähänkin liian lähelle.

Toinen vihdoin nukahti <3

Mun oli sitten pakko viedä se Mevettiin kuvattavaksi. Mitään ei kuvissa kuitenkaan näkynyt, joten lihasrevähtymää epäillen aloitettiin Rimadyl kuuri viikoksi korkeammalla annostuksella ja lepoa..

Loppuviikosta vein Chilin faijalle hoitoon ja matkalla haettiin Siiri kyytiin (käytiin Siirin kanssa näyttelyssä). Jo Siirin pihaan ajettaessa Chilin nähdessä Ramin ja Siirin alkoi kamala tärinä ja murina. Laitettiin Siiri takakonttiin ja Chili oli etupenkillä. Ei palautunut millään, tärisi ja murisi munkin lähellä häntä koipien välissä. Mitään luottoa ei ollut Ramiinkaan. Matkalla faijalle mä itkin jo, että tässäkö mulla on pelkoagressiivinen koira nyt? Seuraavana päivänä pystyi kuitenkin olemaan ihan normaali Ramin läsnä, kun Siiriä ei näkynyt.

Mevetissä odottelemassa

Seuraavalla viikolla, lähdimme pikkuhiljaa nostamaan lenkin pituutta. Kävin hierotuttamassa koirat Masseterissa Liisalla. Epävarmaa käytöstä oli havaittavissa C:llä silloinkin, mutta veikkaan että johtui voimakaista muiden koirien hajuista. Tähän mennessä ollaan tehty ns. pelkkiä positiivisia tapaamisia ja lenkkeilyä. Chilin asemaa myöskin on nostettu Dieselin edessä kotona, kun alkuun D ei muuta tehnytkään kun alisti toista. Päätin myöskin, että ei tavata enää puolituttuja tai tuntemattomia sen kanssa. Kahden sekunnin juttu ja nyt melkein kuukauden päästä me korjaillaan sitä edelleenkin.

Ontuminen on vähentynyt, mutta huomaan sitä ajoittain vieläkin. Pitää vissiin tarkemmin konsultoida taas Talviota..

Apunainen

Chilillä alkoi myös laihari. Mevetissä käytin neitiä tietysti vaa'alla ja leuka putosi lattiaan saakka! 16,7kg!! Viime syksynä C painoi siis 14,5kg... Hui!

laiskottelevat rakkauspakkaukset

Jos jotain positiivistakin, niin Dieselille varasin möllikisoihin paikana 4.5 Vantaalle. Meillä on nyt kaikki liikkeet hallussa (suurin piirtein) ja haluan käydä kokeilemassa ns. kisatilanteessa mitkä hommat menee päin honkia ja mitkä toimii. Ollaan treenattu omatoimisesti vähän erilaisisissa paikoissa nyt muuten vaan.. Hyppy meni ihan pieleen hetkeksi. Diesel sai jostain päähänsä, että hypyn jälkeen siirtyy esteen sivulle seisomaan.. No, tämä saatiin korjattua kääntämällä keittiöntuolit kallelleen ja koiraa hyppyttäen selkänojien yli. Sunnuntain tokotkin loppui, mutta me katotaan seuraavaa ryhmää varmasti vasta ensi syksylle jonnekin. Kesällä on taas niin paljon uutta ja muuta tekemistä, että harrastusryhmät saa odotella syksyyn :) tietenkin reenaillaan ja puuhaillaan koirakamujen kanssa ulkoilmassa.

Reipasrakasriehakas tokoilijani

Viime sunnuntaina oli viimeinen Dobo-kurssikerta. Meinasin ensi kuussa tilata meille oman pallon. Kävin molempien koirien kanssa kurssilla, kun Chili ei ensimmäiselle kerralle saanut osallistua. Kumpikaan ei arkaillut pallon päällä. Koirat oli ihan läkähdyksissä tunnin lopuksi (samoin kuin omistaja). Samaa palloa voin käyttää omiin jumppailuihin koirien kanssa ja pelkän koiran syvien lihasten vahvistamiseen. Tälläinen harrastus on erityisen tärkeää etenkin Chilille.

Chilin terveyteen liittyen myöskin menen parin viikon kuluttua kuuntelemaan luentoa bemer-hoidosta, joka parantaa mikroverenkiertoa ja täten vahvistaa immuniteettiä, henkistä ja fyysistä suorituskykyä, pienentää tulehdusalttiutta, parantaa verenkiertoa ja sen virtausominaisuuksia sekä hapen- ja ravinteiden saantia yms.. Tätini on fysioterapeutti ja kertoi tänään patjasta ja hoitovälineista, jota hänellä on toimipisteessään. Laite itsessään on hyvin kallis, mutta sen on osoitettu tehoavan ja minua tietenkin kiinnostaa se tulevaisuuden kannalta Chilille yhtenä hoitovaihtoehtona nivelkipujen ehkäisyyn. Elävä esimerkki hoidon tehoamisesta on mummoni, jolla vaihdettu isommat nivelet tekoniveliin ja nivelrikko edennyt pahasti käsiin, jalkoihin ja selkään, eikä säännöllisen hoidon ansiosta tarvitse kipulääkkeitä.

Varsinaisesti meillä ei vielä ongelmia ole. C liikkuu mielellään, ei onnu, vetäydy tms. Mutta vastaisuuden varalle haluan ottaa vaihtoehdoista selvää.

Lauantai oli ilman puolesta täydellien.
Nautimme useamman tunnin ulkona ihanasta auringosta!

Koti tuntuu tällä hetkellä tyhjltä ja ontolta.. Vein juuri koirat hoitoon, sillä aamulla starttaamme lentokentälle ja lennämme Englantiin Manchesteriin, josta matkaamme junalla Birminghamiin. Mä oon odottanut tätä reissua jo viime syksystä lähtien. Lähdetään siis isommalla porukalla katsomaan Cruftseja! Erittäin arvostettua ja vanhaa koiranäyttelyä. Ahh, mennään kehien laidalle ainakin perjantaina, jolloin terrierit ovat kehissä ja nähtävänä on myös tottelevaisuutta ja agilitya yms. Meillä on myös tuttu Hansu-koira kehässä, jota tietysti kannustamme :)

Koska staffordshirenbullterrieri on englantilainen rotu, odotan innolla myös shoppailualuetta, joka kuulemma pursuaa kaikenlaista kirjallisuutta ja ihanaa staffikrääsää. Kohtuudella sitä koitan kumminkin kotiin roudata niin varmaan!. Kauhukaksikolle pitää tietenkin tuoda jonkinlaiset tuliaset tietysti ja uroksen näyttelysetin meinasin ostaa. Näyttelyssä on myöskin myynnissä halvemmalla erilaisia luonnontuotteita, joista meinasin ostaa Dorwestin kreikanherne-valkosipuli tabletteja ainakin. (ihan täydellinen aine mm. kennelyskän iskiessä kopkopkop).. Saas nähdä mitä kaikkea muuta matkalta jää käteen ;) Näyttelyssä vietämme muutaman päivän ja loppuaika onkin Birminghamiin tutustuessa ja lomasta nauttiessa..


Tiia

Happy :)

Käytiin eilen kasvattajan järjestämissä joukkokuvauksissa Dieselin kanssa. Silmiä ei tällä lertaa tutkittu, sillä niistä peilattiin jo se yksi vaivainen ripsi silloin staffipäivien yhteydessä.

Saatiin aivan mahtavia tuloksia! Lonkat B/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0!!

Mä oon ikionnellinen etenkin noista kyynäristä :) vaikka tiedän ettei se koiraa yhtään paremmaksi tee, niin on se ihana uutinen. Kennelliittohan ei ole kuvia vielä vahvistanut, mutta näin itse kuvat, joista todellakin voi todeta että kupit olivat kauniit ja tasaiset ja nivelpinnat puhtaat (on nimittäin hieman rosoisempiakin nähty ;) ) ja se riittää mulle. Eipä mulla oikeastaan lonkilla niin väliä ollut.

Tainnutettu pikkumies, johon ei meinannut rauhoittavat toimia ;)

Diesel oli ihan kamalissa "krapuloissa" herätyksen jälkeen ja ihan sama mistä kuului vähänkin rähinää tai haukkumista se oli heti vastaamassa. Reppana :D

Näistä innostuneena meinasin syksyn tullen ilmottautua D:n kanssa agilityn alkeisiin. Saa nähdä riittääkö omat rahkeet agiliitoon.. Tokoilu varmasti jatkuu ykkösenä, mutta mukavana kakkosena voisi olla agility. Chilin kanssa taidan jatkaa tuolla rallytokossa. Se on vaan niin kivaa kun toinen on innoissaan ja oppii tosi nopeasti uutta.

Lauantaina Dieselin ollessa aivan raato staffien ja amstaffien harrastuspäivien jälkeen (joissa muuten oli tosi kivaa!) ja Chilin kerjätessä jatkuvaa huomiota, opetin sen naksuttimen avulla nostamaan tassut ämpärin päälle ja kiertämään sitä. Oppi sen alle tunnissa! Huippu tyttö :) 

Chili reippailee <3

Kevättä rinnassa!

Tiia

Life goes on

Kävimme siis eilen Talviolla tutkituttamassa Chilin. Ensin katsottiin liikeradat edestä ja takaa. Sitten katsottiin vanhat kuvat, jonka jälkeen kroppa käytiin läpi. Selkeää jäykkyyttä oli etupäässä molemmin puolin ja etenkin oikealla. (Kehuja tuli kuitenkin hyvästä lihaskunnosta ja koiran muutenkin terveestä ihosta yms.) Tämän jälkeen sai neiti rauhottavaa ja vaipui kieli riippuen kauneusunille.

Pikkuinen untenmailla <3

Röntgenissä kuvattiin lonkat, lanneranka, olkanivelet sekä kyynärnivelet edestä ja sivusta. Lonkat olivat edelleenkin about D/D, ilman pahempia rustottumia. Lanneranka oli siisti, samoin lavat. Kyynärät sen sijaan olivat melko surkeassa jamassa, etenkin oikea, jossa taustalla traumaa. Sivusta vispaava liike eturaajoissa johtuu rustoutumisesta ja luutumisesta, jonka seurauksena raajat eivät taivu niinkuin kuuluisi. Kyynärkuvissa näkyi muutama luupiikki, rustottuman lisäksi (aikan rankan näköistä söheröähän siellä näkyi).

Talvio oli kuitenkin sitä mieltä että lonkilla neito pärjäilee vallan hyvin perheenjäsenenämme ja jos oirelevat joskus, niin hoidellaan oireita. Kyynärisyä puhuttiinkin pidempään, leikkausta lääkäri ei suositellut, tutkittiin kyynärät vielä varuiksi irtopalojen suhteen ultralla, mutta niitä ei näkynyt. Kyynärien nivelpinnan siistiminen saattaisi helpottaa hetkeksi ja kuntoutuminen veisi aikaa, useimmitenkin veitsellä nivelien koluaminen laukaisee vain pahemmat reaktiot ja tulos on yhtäkuin plusmiinusnolla..

Ultrauksen jälkeen kyynäriin annettiin paineaaltohoitoa, saatiin molemmat kokeilla itseen miltä tuntui (vähän kuin sähköiskuja olisi saanut). Vaikka rauhoitettuna neito olikin, oli kurjaa katsoa sätkivää koiraa lekurin pöydällä.. Tämän jälkeen pistettiin hyaluronia ja oikeaan pistettäessä paljastui niveltulehduskin. Näiden lisäksi Chilille pistettiin Carthrophen-pistos ja tulehduskipulääke niskaan. Tulehduskipulääkkeitä (Dolagis) annetaan viikon verran aamuin illoin ja Carthrophenia viikon välein pistos niskaan. Saatiin piikit onneksi kotiin, niin ei tartte lekurissa juosta viikosta toiseen. Lisäksi leikit on kielletty kaveruksilta viikon ajaksi ja lenkit minimissä, toivossa on hyvä elää... Suositteli myöskin laserhoitoa niveliin, kun kerroin että meillä mahdollisuus saada tällaista hoitoa ilmaisiksi.

Jatkossa laitellaan viestiä lekuriin, kuinka meillä menee ja tarvittaessa hoidetaan lisää. Leikkauksiin tai opiaatteihin tms. me ei lähdetä. Tuli jotenkin todella rauhoittunut olo, kun joka paikka on nyt tutkittu ja tietää missä mennään. Vaikka tulokset eivät niin hyvät olleetkaan, on silti helpottunut olo (sillä voishan ne huonomminkin olla). Samalla liikunnalla, ruokavaliolla ja lisillä jatketaan edelleen.

Pikkunainen olikin aivan kuutamolla koko päivän, ulisten ja uikuttaen paikallaan. Tuijoiteli tyhjää ja nukkui pystyssä. Dieseliä saa koko aika käskeä pois leikinhakureissuilta. Enää kokonaiset 5 päivää pakkolepoa..

Laittelen röntgen kuvat myöhemmin, jos ymmärrän kuinka meidän uusi kannettava toimintoinensa toimii..

Tiia

Kuulumisia

Käväistiin tasan viikko sitten Turun winter dog showssa (kuvamateriaalia ei ole laisinkaan). Osallistuin näyttelyyn Siirin kanssa ja meidän haukut viettivät aikaa Ramin luona. Siiri pärjäsi todella hienosti AVO ERI, AVK1, PN3, SA VASERT VARACA. Meidän kehään meno oli ihan kamala farssi, en edes huomannut kun avoin luokka alkoi ja koirakin oli vielä häkissä, numerolappu kateissa ja namit repussa. Kaappasin koiran häkistä, Mirva tuli perästä kiinnittämään numerolapun ja koiraa seisotettiin ilman namia. Tuomari kuitenkin tykkäsi Siiristä heti alkuunsa (onneksi!). Siiri on aina luokkansa ensimmäinen, nimen alkaessa a:lla joten paljoa ei keretty kerätä itseämme ennen näytille menoa..

 Tästä retkestä positiivisin mielin meinasin ottaa sen mukaan seuraavallekin reissulle :)

Talvi tuli ja tuli muuten kovat pakkasetkin. Täällä on ollut jatkuvasti pakkasta -15- -21 astetta. Ripsetkin on olleet jäässä kun ollaan ulkoiltu, koirat ihme kyllä ovat jaksaneet todella mukavasti ulkoilla, alkuun ovat nostelleet hieman tassuja, mutta reippaassa vauhdissa se unohtuu. Chili on jopa yrittänyt pidempiä lenkkejä kuin omistaja ulkona viitsisi olla ja vaikka olenkin yrittänyt mahdollisimman pitkään olla, mutta 1-1,5h on ollut ihan maksimia. Tämän aamun -8 pakkasasteet tuntuivatkin siis suoraan sanottuna ihan plussakeleiltä.

Pakkanen ei pure meitä ;)

Chili ja ihana auringon paiste

Eilen vuokrattiin Kaisan kanssa kompassin tokohalli tunniksi. Tunsin ihan mieletöntä voiton riemua, sillä ollaan hiottu "pidä"-käskyä Dieselin kanssa melkeinpuoli vuotta (joo, se on staffi) ja sain sen vihdoin onnistumaan :) ahh! 

Treenailtiin myös hyppyä, mikä onnistui joka kerta. Hieman mietityttää, kuinka monta lautaa stafgilla pitää olla siinä esteeseä, kun kolmella laudalla kolahteli polvet helposti. Seuraamista tehtiin pieniä pätkiä ja yhdessä paikkamakuuta, mikä onnistui hyvin. Kävin piilossakin muutamn kerran, mutta ei tuo ollut moksiskaan :)

Miki ja Diesel, ahkerat perjantai-aamun totkoilijat

Paikkamakuuta

Pieni rakas tokoilijani

Tein Chilille eilen vanhan takin kaavoilla uuden.
Hieman on neiti paineistettuna kuvan alla, kun olisi
niin paljon mieluummin ollut  riekkumassa kamujen kanssa ;)

Tiia

Lumia odotellessa..

Meillä alkoi keskiviikkona vuoden tauon jälkeen Chilin kanssa rallytokon jatkokurssi Masseterissa. En muistanutkaan kuinka hauskaa se oli! Siinä kun ei tokomaiseen tapaan tarvitse viilata pilkkua ja käsilläkin saa antaa apuohjeita. Tehtiin hommia hyvällä yhteistyöllä ja ihmettelin kuinka tuo pikkuakka voikaan muistaa niitä käskyjä vieläkin. Jääräpäisesti se laski kankkuaan maahan joka välissä, mutta kai sekin pikkuhiljaa hitsaantuu, kunhan treenataan. Chilin kanssa on niin mukava treenata, koska se antaa moninkertaisesti anteeksi, jos töppää ja ohjaakin väärin. Ihan kuin lukisi ajatuksia ;)

Harjoiteltiin 360 asteen käännöksiä oikealle ja vasemmalle, eteentuloja eri kautta ja sivulle palaamisia oikealta ja vasemmalta. Koiran kiertoa tehtiin myöskin istuessa, maatessa ja seistessä, sekä muutamia sarjoja. Hyvin meni ohjeet perille ja C oli innokkaasti toteuttamassa. Tekee kyllä hyvää meille tehdä välillä ihan kaksistaan. Melkein tuli jopa kisailufiilis, mutta katsotaan nyt :D

Tekeeköhän muillakin koirat tällaisen
"olen liikkumatta ja ilmeetön"
kun nappaa kameran käteen :D

2.2. Aloitetaan Chilin kanssa myöskin dobo. Olen halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan sitä ja nyt saatiin aikaiseksi Reetan kanssa varattua paikat Kompassista.

Koska tällä hetkellä ulkona on tosi mälsää treenata surkeiden sadesäiden vuoksi, niin ollaan tehty omanlaisia variaatioita Dieselin kanssa tottista varten. Pieni asunto ei helpota tilan käyttöä ollenkaan, mutta esim. hyppy ollaan saatu "kotikuntoon" saa nähdä kuinka kunnossa se on treeneissä :D.

Tämän viikon molemmat ovat olleet vuorotellen yövuoroissa mukana. Koira saa ihmeitä aikaan, kun joskus jopa agressiivinenkin dementoitunut asukas eksyy käytävälle. Murheet unohtuu ja nukkumaan mennään mieluusti takaisin tälläisten pusupettereiden saatellessa ;) Hyvinkin sekava asukas tunnistaa, että kyseessä on koira "ihanan kiltti koira"..

Tiia

Terveisiä sairastuvalta..

Kuun alussa olimme Dieselin kanssa Staffien ja amstaffien talvipäivillä Klaukkalassa, osallistuimme Nuori Staffi kisaankin ja Diesel sijoittui oman luokkansa neljänneksi. Lisäksi tutkitutettiin D:n silmät, ekalla kerralla näytti puhtailta, mutta aine ei ollut vaikuttanut kunnolla silmän tutkimista varten ja uudelleen mennessä vasemman silmäluomen sisäpuolelta löytyi yksi ylimääräinen ripsi. Se ei kumminkaan menoa haittaa ja jos haittaa, niin käydään otattamassa pois. Itse toimin tapahtumassa myös talkoolaisena ja oli todella mukavaa tutustua uusiin staffi-ihmisiin :) Päivän päätteeksi, saatiin halli omaan käyttöön ja pidettiin kimpassa tottistreenit..

Saatiin jälleen ihania kuvia kun Niklas oli kuvaamassa tätäkin tapahtumaa!

(c) Niklas Montonen

 Koirat ovat viettäneet sairaslomaa vuorotellen ja nyt ollaan *kopkop* oltu vihdoin ja viimein jouluviikko terveinä.

Muutamia viikkoja sitten Diesel sai yhtäkkisesti yön aikana hurjan allergisen reaktion (joka luultavimmin johtui joulusiivoukseen käytetyistä uusista pesuaineista, jätkä kun tuppaa nuolemaan joka paikkaa..).

Annettiin heti aamusta kyylääkkeet naamariin ja paiseet laskivat, palasivat illalla uudelleen ja sitten taas tablettia naamaan. Patit eivät kuitenkaan hävinneet ja mies vei seuraavana aamuna D:n ell, missä pistettiin lyhytvaikutteista kortisonia, patit palasivat uudelleen seuraavaksi aamuksi. Varattiin taas eläinlääkäri ja jynssäsin kaikki paikat kuumalla vedellä. Illalla eläinlääkäriin mennessä patteja ei sitten ollutkaan! 

Mutta jotta kaikki ei olisi mennyt liian helpoksi, sai pikkumies kennelyskän, joka kestikin 1,5 viikkoa ja eilen ensimmäsitä kertaa päästin kakarat keskenään riehumaan ulos.

Pattisession aikana koirat riehaantuivat pahasti himassa ja seurauksen Chilin korvanlehti repesi. Haavahan tietysti tulehtui, jonka seurauksena alkoi antibioottikuuri ja neiti kulki kauluri päässä kotona viikon verran.

Viimeiset pari viikkoa ovat tosi turhauttavat. Diesel on tuhonnut kotona kaikki pikkujuttuja, kuten servettipaketteja, lahjapaperia, pipon, kuitteja, kyniä ja kaikkea muuta mitä on jostain keksinyt suuhunsa napata. Mitään aarteenetsintää tai muuta virikettä on ollut turha edes miettiä lenkeistä puhumattakaan, sillä röhinä ja yksiminen limaklimppeineen alkoi välittömästi.. Pienissä pätkissä ollaan tokoiltu kotona, mutta siitäkin toinen innostui vähän turhankin paljon kun virtaa oli liikaa ;)

Viikon verran täällä majailikin kaksi seinähullua staffia ja vielä hullummat omistajat. Kunnes C:n korva parani siihen kuntoon että kesti riekkumisen sateessa, sillä vesisadettahan Helsingissä on riittänyt :(

Kävin messarin Koira 2013 tapahtumassa ja mukaan lähti Synoquinin uusi nivelvalmiste, melkein puolet halvemmalla kuin apteekista! Lisäksi Back On Track -mantteli yhteiskäyttöön molemmille ja herkkuja tietysti. 

Poseeraaminen ei voinut vähempiä kiinnostaa..

Chili oli mulla mukana messukoirana, ei tosin kehässä, mutta staffikopilla viihdyttiin jokunen hetki rotuun tutustujien rapsutellessa. Olin ylpeä tästä minun pienestä akkapahasta, kun kertaakaan ei ärissyt yhdellekään koiralle, vaikka osa kävikin iholla nuuhkimassa neitiä (Chili kun ei ole staffi sosiaalisimmasta päästä..) käytiin staffikehän laidalla ihan vain katselemassa ja kasvattajaa moikkaamassa ja kauniita koiria oli taas kerran kehässä :)

Chili osallistui foorumin piparihaasteeseen

Samoin Diesel, jolla meinasi kadota heti pipari
parempiin suihin

Jouluiset terveiset meidän kaksikolta, jotka pikkuhiljaa
palautuvat taas elävien kirjoihin ;)

Tiia

Mainio marraskuu

Blogin kirjoittamisesta onkin kulunut ikuisuus, mutta eipä me ollakaan mitään edes tehty.

Rakasreipaspikku-ukkoni täytti viime torstaina kokonaisen yhden vuoden! Se on salakavalasti kasvanut melkein jo miehen mittoihin, kuin saisi älliäkin hippasen päähän. Lahjaksi ostettiin vinkulelut molemmille. Dieselin lelu on edelleen hengissä, Chili tappoi omansa n. 2min.

Reipas synttärisankari <3

Perjantaina käytiin staffiporukalla uimassa, mahtui mukaan muutama vääränrotuinenkin. Käytiin tällä kertaa Hyvinkäällä ja mukana meillä oli 9 koiraa! Kyllä :D 

Saatiin todella kiva ohjaaja ekaan vuoroon, joka sai porukan pahimmatkin jännittäjät polskimaan kuin vanhatkin vesipedot konsanaan (Dieselillä kehittyi pieni uimapelko muutama kerta taaksepäin Helsingissä sattuneen itseaiheutetun melkeinhukkumisepisodin jäljiltä). Chili kävi aivan hulluna altaaseen ja pomppi reunoiltakin veteen kun ei oikein malttanut rampille :)

Perjantaina meille saapui myös yökyläilemään Bamse (äitini griffon), joka oli jälleen mitä eriskummallisin olento suurilla silmillään. Leikkasin koirien kynnet ja Dieselin kynsiä leikellessä Bamse kävi hyvin varovasti myöskin selälleen pää vasten Dieselin päätä odottaen niin kauan, että kaverin kynnet on leikattu. Oli niin hellyyttävä! Lisäksi tämä tuhisija nukkui yönsä tiiviisti mun viekussa.

Tokoilu ja muutkin menot ovat olleet tauolla. Pääosin siksi, että omat työ- sekä opiskeluasiat ovat vieneet mehut ja osin siksi, että Dieselin kanssa ollaan keskitytty perusasioihin kuten hihnassa kävely, muiden ohittaminen (ilman ylitsepääsemätöntä hirnumista ja vinkunaa vastaantulevien luokse). Hyvänä hormooniesimerkkinä lenkkeilyt Siirin kanssa, jolloin ukko yrittää jatkuvasti remmissäkin astua Siiriä. Kotona jouduin jo häkittämään miehen ja lopuksi pitämään ns. siveysvyötä ettei pääsisi pankesimaan toista. Tytöt ei onneksi ole sen haihatteluista olleet moksiskaan. 

Lisäksi uusi halli uusine hajuineen ja monine koirakkoineen vei pikkumiehen pään aivan pyörälle. Tokoilu onkin siis tapahtunut olohuoneessa ja kunnes aivot ovat muualla kuin narttujen peräpäässä. Meillä hajosi nimittäin seuraaminen agimestassa, kun rupesi poikittamaan. Sivulletulo jäi myös poikittaiseksi. Ja kaukot ei menneet perille. Hyppy oli ainoa joka onnistu ja kun meillä olivat olleet nämä kaikki jo pitkään hanskassa, voi vaan kuvitella kuinka paljon omistajaa v*tutti. Nooh, nyt ne on taas kunnossa suurinpiirtein, pientä edistystä vielä seuraamisessa, mutta sekin toivottavasti hiipuu pikkuhiljaa pois.

Eilen treenattiin ekaa kertaa neljään viikkoon muualla kuin kotona, eli agimestassa. Kävin viimeviikolla ostamassa ties mitä leluja ja valkattiin niistä kaikkein superimmat. Nameiksi otin vanhoja napuja, kun ne tuntuu maistuvan paremmalle kuin nakit, tonnikala, kuivattu naudanmaha, natural menu, lihapullat, yms.. Ohjaaja sanoikin aikasemmalla kerralla, että "sun koira ottaa noi namit vain kohteliaisuudesta", panostettiinkin siis erilaisiin leluihin. Ja kuulkaa kyllä auttoi!! Tehtiin onnistunut hyppy ilman mitään apuja, monta onnistunutta seuraamista, vauhdin muutoksia, jäämisiä ja vähän kaukojakin ajan kuluksi. Niin ja paras juttu, nouto alkaa olla vähitellen taas pop. Ei voi muuta sanoa kuin WAU! Olin jo niin menettänyt toivoni Dieselin suhteen, vaan saatiin me se kontakti vaikka häiriöt kävi vahingossa ihan iholla saakka.

Oon vähän yrittänyt katsoa, josko saisin jostain hallipaikkaa halvalla, missä voisin treenailla molempien kanssa ot. Chilin kanssa me tehdään enemmänkin huvin vuoksi, mutta koska sekin tykkää kovasti tehdä, niin ollaan tehty (vähän kuitenkin soveltaen rally-tokomaisia juttuja mukaan). Chilille onkin taas opetettu maailman tärkein asia, kävelemmän takajaloin mun sivulla eteen ja taakse.. Mitähän seuraavaksi.. ;)

Tiia

Vieheen huumaa

Lauantaina kävimme molempien koissujen kanssa kokeilemassa viehejuoksua Vihdissä. Yhdistyksen järkkäämä tapahtuma ja taas oli kivaa! Koirat nauttivat kyllä aivan täysin rinnoin :)

Paikan päälle sattui vielä kuvaajakin, joten saatiin hienoja kuvia molemmista juoksemassa vieheen perässä.

Alkuun koirat lämmiteltiin reippaalla lenkillä ja leikittiin hieman, jonka jälkeen kukin sai vuorollaan kokeilla.
Viehejuoksu n. 100m matkalta oli Chilille tänä vuonna kolmas kerta ja Dieselille ensimmäinen. Chili lähtikin innokkaasti vieheen perään ja palasi yhtä pikaisesti takaisin.

Diesel arpoi ekalla saako mennä, jonka jälkeen ampaisikin pusuttelemaan viehekoneen käyttäjää ja kameramiestä. Toisella kerralla homman nimi oli selvä ;)

Chili
(c) Niklas Montonen

Chili
"Ai mikä viehe? Missä?"
(c) Niklas Montonen

Diesel
(c) NIklas Montonen

Diesel
(c) Niklas Montonen

Diesel
(c) Niklas Montonen

Chili
(c) Niklas Montonen

Chili
(c) Niklas Montonen

Diesel
(c) Niklas Montonen

Diesel
(c) Niklas Montonen

Meidän porukkaan kuului myös Empun koirat Dita ja Luna, millä myöskin oli ihan mahti vauhti päällä koko ajan!

Dita
(c) Niklas Montonen

Luna
(c) Niklas Montonen

Luna
(c) Niklas Montonen

Kotiin palatessa kävimme vielä Reetan luona ihastelemassa perjantaina kotiutunutta pikkuista Peppiä :)

Sydän suli, oli tyttö vaan niin ihana!

Peppi Pitkätossu

Tiia

Murkkuikäinen pikku-ukko

Viime sunnuntaina käytiin siis korkkaamassa treenit Espoon Agimestassa. Kontakti oli meidän välillä lähes täysin hukassa. Tultiin Reetan ja Empun koirien kanssa (molemmat narttuja) samalla autolla ja kaikki koirat tietysti samassa takakontissa (voi vaan kuvitella mitä pikku-ukko yritti koko puolen tunnin matkan!).

Paikan päällä D kävi ihan totaalikierroksilla ja kontaktin sai vain ja ainoastaan sarjapalkkana. Kun olisi ollut jonkinlainen järki mikä järki? päässä, olisi jätetty treeni onnistuneeseen luoksepäästävyyteen ja ryhmäpaikkamakuuseen, jonka jälkeen harjoiteltu rauhoittumista sivussa. Mutta ei. On ne nartut murkkuikäisen mieleen vaan tällä hetkellä niin pop.. Seuraaviin treeneihin saakin matkustaa häkissä ;)

Tunnin jälkeen vein Dieselin ulkona sivuun ja tehtiin onnistuneet kontaktiharjoitukset, muutama seuraaminen ja vapautus. Hyvin meni. Illalla käytiin läheisen koulun pihalla tekemässä seuraamista, paikkamakuuta ja jäämisiä. Saatiin todella onnistuneet treenit ja monta koirakkoa vielä häiriöksi. Tehtiin tarkoituksella vain helppoja juttuja, että molemmille jäi onnistunut olo :)

Maanantaina meillä kompassissa viimeiset toko-treenit :( tehtiin kaukoja, luoksetuloa, noutokapulaakin pidettiin vähän ja meni hiukan paremmin, seuraamista, perusasentoa, sivuttain liikkumista jne. Tunti oli Dieselin osalta täysi kymppi! Jäi niin voittaja fiilis taas pitkästä aikaa :)

Kerronkin tuossa aikaisemmin opettaneeni viime viikolla Chilin kuolemaan. No, nyt se tarjoaa sitä joka paikassa. Ihan sama mitä pyytää, niin se kellahtaa kumoon :D

Chili
Käytiin torstaina heittelemässä frisbeitä ja koissut
pääsi posettamaan

Diesel 

Tiia

Elämä on jälleen mitä mahtavinta!

Dieselin tassu parani hurjan nopeasti, perjantaina käytiin kasvattajan luona, joka hieroi pikku-ukon. Toinen nautti täysin rinnoin koskettelusta :) Diesel pääsi myös nuuhkaisemaan aidan takaa Siirin vauvoja, voihan ihmetystä! Ei mitään riehumistaan tai hännän heilutusta, vain ihmettelyä..

Suloinen Siirin vaavi :)

 Torstaista lähtien ollaan pikkuhiljaa pidennetty lenkkiä ja eilen koiruudet olivat ekaa kertaa vapaana. Voi sitä riemun määrää! Oli niin ihana kattoa kun riehuivat keskenään superonnellisina :)

Ryhmä rämä herättää taas hämmästystä

Yhteinen keppi paras keppi

..

Löydettiin ihana paikka, valkoisilta hiekkadyyneiltä..

 Omistajan hermoja on ajoittain koeteltu kotiin tullessa.. Joka päivä kotona on odottanut jokin ihana "pikkuylläri" mammaa varten. Pahin v*tutus taisi iskeä kun viime viikolla astelin kotiin ja D oli nakertanut ystäväni p*rkeleen kalliista kengästä koron.. Huooh. Nämä ajat ovat toivottavasti taas takana päin. 

Maanantain tokotreenitkin oli ihan huippua! Keskittymiskyky oli ihan omaa luokkaansa, verrattuna esim. viikon takaiseen, jolloin toinen suoritti kaiken 150% innolla, hampaat kolissen käsivarsille tms.. ja kaikki hajut ja muut oli superhyperihania.

Eilen suoritettiin treeneissä pieni kokeenomainen ratakin. Seuraamista n. 10m, pysähdys, peruutus 2 askelta, käännös oikeaan, pysähdys, koira jäi istumaan, kutsu 15m jälkeen luokse, käännös oikeaan, muutama askel ja pysähdys, hyppy ja vapautus palkkakipolle. Kaikki meni tosi hienosti, peruutukseen otin namin avuksi, sillä sitä ei olla juurikaan treenattu. Muuten siis mahti koira!

Tokoilun suhteen saatiin kivoja uutisia muutenkin, ensi sunnuntaina meillä alkaa talvikaudelle, joka toinen sunnuntai tokotreenit Espoossa Agimestassa :) 

Opeteltiin superhyödyllisiä asioita eilen. Chilin opetin "kuolemaan" ja Dieselille "anna tassu", "toinen" :) chilillä meni n. 5 min ja Dieselillä 2 päivää. Huomaa selvästi kumpi on uros :D

Tiia

Meidän jengi on viime aikoina käyttänyt ahkerasti Helsingin koirauimalaa, tehnyt kaveriporukalla tonnikala- ja verijälkeä, huidellut näyttelyissä, käynyt osteopaatilla, käynyt nuuskuttamassa useasti mitä ihanimpia tahvovauvoja joista YKSIKÄÄN ei tule meille, käynyt Riikka Lahden luona tekemässä uudet ruokavaliot molemmille, tehnyt tottisharjoituksia (niin kaveriporukalla, treeneisssä, kuin ot) ja käyty eläinlääkärissäkin pariin otteeseen.

Syksy on saapunut ja heijastinliivit kaivettu laatikosta käyttöön

Uimassa ollaan käyty nyt jo ihan ilman ohjaajaa Dieselinkin kanssa. Käytiin siellä myös sellaisella porukalla, ettei Chili ollut mukana, mutta reippaasti uskalsi kumminkin veteen ja innoissaan nouti leluja. Koska Helsingin allas on suhteellisen pieni, tehtiin aina altaan päässä (siis vedessä) käskystä muutama rundi lelun kanssa, että pikku ukko sai ihan liikuntaakin :)

Pariin otteeseen olemme käyneet tekemässä myös jälkeä. Dieselille teimme pari viikkoa sitten ensimmäisen jäljen. Sillä kesti tuhottomasti aikaa jokaisen vahvistuksen kohdalla ja välillä unohti koko homman idean ;)

"Odotan tässä niin kauan nätisti, kunhan pyst lähettyvillä!"

Chilistä on tullut ihan mahdoton jälki paikalla. Se huutaa äänensä käheäksi kun se sidotaan puuhun tai muuaalle jäljen tekemisen ajaksi.
Viime perjantaina Espoossa tehdessämme jälkeä, huomasin kun koira viipottaa n. 10m päässä tuhattajasataa ohi. Hihna oli katkennut ja neiti  kirmasi täysiä etsimään mammaa :D Ei se kumminkaan mikään vainukoira taida olla, kun ihan eri suuntaan lähti etsimään. Tehtiin silloin pidempi jälki, jossa oli mutkia usempikin, mutta hienosti Chili löysi "saaliin" luokse. Meillä oli jäljistä hienot videotkin, joiden jakamisesta kaverin Lumia oli eri mieltä.

Elokuussa kävimme Riikka Lahden luona teettämässä molemmille uudet ruokavaliot. Chilin RV sai hieman päivitystä, mm. sisäelin- ja kalapäiviä lisäämällä ja kasvisten ja lihan määrää nostamalla. Kananmunia tuli myös enemmän ruokavalioon. Dieselin ruokavaliota olemme joutuneet muokkailemaan aloituksen jälkeen reilusti, sillä pikkuisella meni maha ihan vellille aloituksesta. Nappula on sopinut Dieselille ihan mainiosti, mutta koin helpommaksi, jos molemmat ovat samalla ruoalla.

Ruokien väsäämistä ja testausta

Ensimmäinen kokonainen luuateria, hartaudella syöty.

Ruokavalioita tehdessämme, Riikka huomautti Chilin kävelyn olevan hiukan "vaappuvaa" ja kehoitti käyttämään hierojalla. Kävimmekin osteopaatilla muutaman kerran. Oikealla puolella jumeja löytyi lonkan seudulta ja lavan kohdilta. Kyynärästä lapaan (?) kiinnittyvä lihas oli ihan kivikova ja osteopaatin mukaan seurausta vanhasta vammasta. Jumit saatiin kuitenkin suhteellisen hyvin auki jo ensimmäisellä kerralla, kyynärän takia menimme paikan päälle uudelleen ja saimme tämän jälkeen hyviä kotiohjeita, sekä suosituksen useammin hieronnassa käyntiin, ettei paikat menisi enään niin pahasti jumiin, kun tasutalla on sitä rakenteellistakin ongelmaa.

Tokoilusta en sen kummemmin jaksa nyt jauhaa, siellä menee taas hyvin. Noutokapulan kanssa menee jo paljon paremmin (kiitos uusien harjoitusohjeiden!).

Viime torstaina teimme Vantaalla kaveriporukalla tottistreenejä. Treenien jälkeen koirat pääsi keskenään riekkumaan. Koiria kiinni ottaessamme sattui Dieselille ikävä välikohtaus toisen uroksen kanssa. Onni-staffille tuli ikävät jäljet kasvoihin, mutta tuolloin pimeässä en huomannut mitään Dieselissä. Molemmat palautuivat tilanteesta hyvin ja matka jatkui sopuisasti. (Ne nartut! ;) )

Kotiin tullessamme D kuitenkin ontui. Jättäessäni sitä kotiin, vilkaisin pikaisesti tassua, jonka huomasin olevan auki. Vasemman eturaajan keskivarpaiden välissä oli läpireikä, jalkapöydällä kaksi puremajälkeä ja ison anturan reuna revennyt. Huuhdoin tassun vedellä ja penslasin petadinella, laitoin kuivauksen jälkeen tassuun Vetramilia.

Pieni potilas

Perjantaina käytiin eläinlääkärissä D:n kanssa tassua näyttämässä. Ell neuvoi jatkamaan samaa hoitoa, ilman sidoksia, kauluri päässä ja ulkoillessa suojaten. Saimme myöskin antibiootti-kuurin, jota en kumminkaan aloittanut, sillä tassu ei ollut tulehtunut ja ajattelin katsoa, josko ensin pärjättäisiin kotikonstein hoitamalla.
Tassu onkin parantunut todella hyvin! Iho on heiveröistä, mutta uutta kudosta on tullut risan tilalle, eikä se enään ole päiviin vuotanut.

Täsä mä ny oon

D ei ole moksiskaan kaulurista. Se jopa änkee välillä sen itsekseen päähän (jos olemme pitäneet kauluritaukoa suojaamalla tassun sukalla). Kämpässä käy kamala rytinä, kun ukko änkeytyy lautasantenni päässään, joka raosta. Alkuun nauratti ihan hulluna, kun se törmäili joka paikkaan. Chiliä otti aluksi härpäke ihan totaalisesti aivoon, se murisi kun Diesel lähestyi leikkiin hakemaan, että "mitä hittoa tulet tollasen kans lähelle?!" Nyt C on taas ihan äärettömän mustasukkainen, sekin haluaa tassun hoitoa ja namia mitä seuraa kaulurin pukemisesta. Se repii kauluria Dieselin päästä ja tekeytyy surkeaksi mököttämällä tuhottoman kauan keittiön pöydän alla. Kun tassua hoidetaan se tulee vierelle silmiin tuijottaen ja häntää heiluttaen, että "etkö mami voisi vähän minunkin tassuja hoitaa?"

Toisaalta on ollut aivan ihanaa tehdä Chilin kanssa pitkiä lenkkejä aivan kahdestaan. Kuinka helppoa, kun koira voi ola milloin vai missä vain vapaana, teenihanmitävainikinähaluat-moodilla. :)

Chili kauneusunilla

Pikkupojalla väsy

Siiri sai vauvoja 5 kappaletta viime kuussa, 1 rinsessan ja 4 rinssiä. Olemme käyneet ihastelemassa näitä suloisuuksia useamman kerran ja meillä on jo kova ikävä pikkumamma, mukaan meidän kanssa leikkimään <3

Kauniita Siirin hauvavauvoja katselemassa.
Kuvassa parin viikon ikäisiä.