Mitä tänne kuuluu..

Blogi on viettänyt hiljaiseloa ja niin tavallaan mekin.

 22.3 olin koirien kanssa lenkillä, kun törmäsimme lenkkipoluilta tuttuun ihmiseen koiransa kanssa. Ulkoiluttajalla oli melkein tismalleen Dieselin ikäinen malinois uros. Hetken pojat kerkesivät pärähtää, mutta D onneksi lopetti machoilun heti käskystä. Niinpä hän kysyi, päästettäisiinkö koirat vapaina tutustumaan. Olin heti sitä mieltä että ei, sillä meillä on jonkin asteinen murkkuikä menossa (niinhän niillä terriereillä aina ;)), vaikkakin homma rupeaa olemaan vähitellen jo voiton puolella niin varmaan!!.

 Mikäs siinä, sitten nainen kysyi, josko haluaisin päästää Chilin, kun hänen koiransa tulee tosi hyvin narttujen kanssa toimeen. Niinpä mä päästin ja malinois kävi heti C:n kaulaan (onneks nappas remmistä). Nainen huusi koiralleen ja viskoi remmillä ja Chili yritti tietty laittaa vastaan (mikä oli ihan toivotonta) ja mali heitteli sitä siinä kurassa. Lopulta kun tämä sai koiransa irti, C juoksi häntä koipien välissä täristen mun luokse. Mulla ei ollut ruokapalkkaa tms. Mutta koitin olla ite mahdollisimman rauhallinen ja lietsomatta tilannetta. Hetki juteltiin ja C ei palautunut tilanteesta millään. Käytiin kävelemässä yhdessä ja Chili oli ihan p*skana. Tilannetta ei helpottanut yhtään se että D yritti alistaa heikompaansa tietty koko aika.. Argh. Käveltiin niiden asunnon eteen ja C tärisi vaan edelleen, nainen vei koiransa sisälle ja toi nakkia. Nakin tyttö kävi ottamassa pikaisesti ja palasi mun jalkojen taakse, ilman nakkia ei uskaltanut mennä naisen luo. 

Kun päästiin kotiin C ei varannut enää vasemmalla tassullaan. Annoin heti kipulääkettä sekä Dorwestin vuohenjuuri-valeriaanaa. Vein likan pesulle ja kiedoin pyyhkeeseen ja hieroin. Siinä sylissä vasta rauhoittui ja nukahti. Tämän jälkeen syötin pari päivää valeriaanaa ja Rimadyliä. Ontuminen jatkui ja tärinät jatkui myös heti kun vieraita koiria saapui lähistölle. Se oli todella epävarma ja tuttuihinkin käymässä heti kiinni (koiriin) jos tulivat vähänkin liian lähelle.

Toinen vihdoin nukahti <3

Mun oli sitten pakko viedä se Mevettiin kuvattavaksi. Mitään ei kuvissa kuitenkaan näkynyt, joten lihasrevähtymää epäillen aloitettiin Rimadyl kuuri viikoksi korkeammalla annostuksella ja lepoa..

Loppuviikosta vein Chilin faijalle hoitoon ja matkalla haettiin Siiri kyytiin (käytiin Siirin kanssa näyttelyssä). Jo Siirin pihaan ajettaessa Chilin nähdessä Ramin ja Siirin alkoi kamala tärinä ja murina. Laitettiin Siiri takakonttiin ja Chili oli etupenkillä. Ei palautunut millään, tärisi ja murisi munkin lähellä häntä koipien välissä. Mitään luottoa ei ollut Ramiinkaan. Matkalla faijalle mä itkin jo, että tässäkö mulla on pelkoagressiivinen koira nyt? Seuraavana päivänä pystyi kuitenkin olemaan ihan normaali Ramin läsnä, kun Siiriä ei näkynyt.

Mevetissä odottelemassa

Seuraavalla viikolla, lähdimme pikkuhiljaa nostamaan lenkin pituutta. Kävin hierotuttamassa koirat Masseterissa Liisalla. Epävarmaa käytöstä oli havaittavissa C:llä silloinkin, mutta veikkaan että johtui voimakaista muiden koirien hajuista. Tähän mennessä ollaan tehty ns. pelkkiä positiivisia tapaamisia ja lenkkeilyä. Chilin asemaa myöskin on nostettu Dieselin edessä kotona, kun alkuun D ei muuta tehnytkään kun alisti toista. Päätin myöskin, että ei tavata enää puolituttuja tai tuntemattomia sen kanssa. Kahden sekunnin juttu ja nyt melkein kuukauden päästä me korjaillaan sitä edelleenkin.

Ontuminen on vähentynyt, mutta huomaan sitä ajoittain vieläkin. Pitää vissiin tarkemmin konsultoida taas Talviota..

Apunainen

Chilillä alkoi myös laihari. Mevetissä käytin neitiä tietysti vaa'alla ja leuka putosi lattiaan saakka! 16,7kg!! Viime syksynä C painoi siis 14,5kg... Hui!

laiskottelevat rakkauspakkaukset

Jos jotain positiivistakin, niin Dieselille varasin möllikisoihin paikana 4.5 Vantaalle. Meillä on nyt kaikki liikkeet hallussa (suurin piirtein) ja haluan käydä kokeilemassa ns. kisatilanteessa mitkä hommat menee päin honkia ja mitkä toimii. Ollaan treenattu omatoimisesti vähän erilaisisissa paikoissa nyt muuten vaan.. Hyppy meni ihan pieleen hetkeksi. Diesel sai jostain päähänsä, että hypyn jälkeen siirtyy esteen sivulle seisomaan.. No, tämä saatiin korjattua kääntämällä keittiöntuolit kallelleen ja koiraa hyppyttäen selkänojien yli. Sunnuntain tokotkin loppui, mutta me katotaan seuraavaa ryhmää varmasti vasta ensi syksylle jonnekin. Kesällä on taas niin paljon uutta ja muuta tekemistä, että harrastusryhmät saa odotella syksyyn :) tietenkin reenaillaan ja puuhaillaan koirakamujen kanssa ulkoilmassa.

Reipasrakasriehakas tokoilijani

Terveystulokset vahvistuivat

Dieselin terveystulokset saapuivat viime viikolla kennelliitolta. Lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Oon edelleenkin superiloinen tuloksista! :)

Tässä muutama kuva pikku-ukosta Staffien ja amstaffien harrastuspäiviltä..

En tajua kuinka meidän pienestä riehupetteristä onkin saatu noin rauhallisen näiköinen :)

Viime sunnuntaina oli viimeinen Dobo-kurssikerta. Meinasin ensi kuussa tilata meille oman pallon. Kävin molempien koirien kanssa kurssilla, kun Chili ei ensimmäiselle kerralle saanut osallistua. Kumpikaan ei arkaillut pallon päällä. Koirat oli ihan läkähdyksissä tunnin lopuksi (samoin kuin omistaja). Samaa palloa voin käyttää omiin jumppailuihin koirien kanssa ja pelkän koiran syvien lihasten vahvistamiseen. Tälläinen harrastus on erityisen tärkeää etenkin Chilille.

Chilin terveyteen liittyen myöskin menen parin viikon kuluttua kuuntelemaan luentoa bemer-hoidosta, joka parantaa mikroverenkiertoa ja täten vahvistaa immuniteettiä, henkistä ja fyysistä suorituskykyä, pienentää tulehdusalttiutta, parantaa verenkiertoa ja sen virtausominaisuuksia sekä hapen- ja ravinteiden saantia yms.. Tätini on fysioterapeutti ja kertoi tänään patjasta ja hoitovälineista, jota hänellä on toimipisteessään. Laite itsessään on hyvin kallis, mutta sen on osoitettu tehoavan ja minua tietenkin kiinnostaa se tulevaisuuden kannalta Chilille yhtenä hoitovaihtoehtona nivelkipujen ehkäisyyn. Elävä esimerkki hoidon tehoamisesta on mummoni, jolla vaihdettu isommat nivelet tekoniveliin ja nivelrikko edennyt pahasti käsiin, jalkoihin ja selkään, eikä säännöllisen hoidon ansiosta tarvitse kipulääkkeitä.

Varsinaisesti meillä ei vielä ongelmia ole. C liikkuu mielellään, ei onnu, vetäydy tms. Mutta vastaisuuden varalle haluan ottaa vaihtoehdoista selvää.

Lauantai oli ilman puolesta täydellien.
Nautimme useamman tunnin ulkona ihanasta auringosta!

Koti tuntuu tällä hetkellä tyhjltä ja ontolta.. Vein juuri koirat hoitoon, sillä aamulla starttaamme lentokentälle ja lennämme Englantiin Manchesteriin, josta matkaamme junalla Birminghamiin. Mä oon odottanut tätä reissua jo viime syksystä lähtien. Lähdetään siis isommalla porukalla katsomaan Cruftseja! Erittäin arvostettua ja vanhaa koiranäyttelyä. Ahh, mennään kehien laidalle ainakin perjantaina, jolloin terrierit ovat kehissä ja nähtävänä on myös tottelevaisuutta ja agilitya yms. Meillä on myös tuttu Hansu-koira kehässä, jota tietysti kannustamme :)

Koska staffordshirenbullterrieri on englantilainen rotu, odotan innolla myös shoppailualuetta, joka kuulemma pursuaa kaikenlaista kirjallisuutta ja ihanaa staffikrääsää. Kohtuudella sitä koitan kumminkin kotiin roudata niin varmaan!. Kauhukaksikolle pitää tietenkin tuoda jonkinlaiset tuliaset tietysti ja uroksen näyttelysetin meinasin ostaa. Näyttelyssä on myöskin myynnissä halvemmalla erilaisia luonnontuotteita, joista meinasin ostaa Dorwestin kreikanherne-valkosipuli tabletteja ainakin. (ihan täydellinen aine mm. kennelyskän iskiessä kopkopkop).. Saas nähdä mitä kaikkea muuta matkalta jää käteen ;) Näyttelyssä vietämme muutaman päivän ja loppuaika onkin Birminghamiin tutustuessa ja lomasta nauttiessa..


Tiia

Happy :)

Käytiin eilen kasvattajan järjestämissä joukkokuvauksissa Dieselin kanssa. Silmiä ei tällä lertaa tutkittu, sillä niistä peilattiin jo se yksi vaivainen ripsi silloin staffipäivien yhteydessä.

Saatiin aivan mahtavia tuloksia! Lonkat B/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0!!

Mä oon ikionnellinen etenkin noista kyynäristä :) vaikka tiedän ettei se koiraa yhtään paremmaksi tee, niin on se ihana uutinen. Kennelliittohan ei ole kuvia vielä vahvistanut, mutta näin itse kuvat, joista todellakin voi todeta että kupit olivat kauniit ja tasaiset ja nivelpinnat puhtaat (on nimittäin hieman rosoisempiakin nähty ;) ) ja se riittää mulle. Eipä mulla oikeastaan lonkilla niin väliä ollut.

Tainnutettu pikkumies, johon ei meinannut rauhoittavat toimia ;)

Diesel oli ihan kamalissa "krapuloissa" herätyksen jälkeen ja ihan sama mistä kuului vähänkin rähinää tai haukkumista se oli heti vastaamassa. Reppana :D

Näistä innostuneena meinasin syksyn tullen ilmottautua D:n kanssa agilityn alkeisiin. Saa nähdä riittääkö omat rahkeet agiliitoon.. Tokoilu varmasti jatkuu ykkösenä, mutta mukavana kakkosena voisi olla agility. Chilin kanssa taidan jatkaa tuolla rallytokossa. Se on vaan niin kivaa kun toinen on innoissaan ja oppii tosi nopeasti uutta.

Lauantaina Dieselin ollessa aivan raato staffien ja amstaffien harrastuspäivien jälkeen (joissa muuten oli tosi kivaa!) ja Chilin kerjätessä jatkuvaa huomiota, opetin sen naksuttimen avulla nostamaan tassut ämpärin päälle ja kiertämään sitä. Oppi sen alle tunnissa! Huippu tyttö :) 

Chili reippailee <3

Kevättä rinnassa!

Tiia

Life goes on

Kävimme siis eilen Talviolla tutkituttamassa Chilin. Ensin katsottiin liikeradat edestä ja takaa. Sitten katsottiin vanhat kuvat, jonka jälkeen kroppa käytiin läpi. Selkeää jäykkyyttä oli etupäässä molemmin puolin ja etenkin oikealla. (Kehuja tuli kuitenkin hyvästä lihaskunnosta ja koiran muutenkin terveestä ihosta yms.) Tämän jälkeen sai neiti rauhottavaa ja vaipui kieli riippuen kauneusunille.

Pikkuinen untenmailla <3

Röntgenissä kuvattiin lonkat, lanneranka, olkanivelet sekä kyynärnivelet edestä ja sivusta. Lonkat olivat edelleenkin about D/D, ilman pahempia rustottumia. Lanneranka oli siisti, samoin lavat. Kyynärät sen sijaan olivat melko surkeassa jamassa, etenkin oikea, jossa taustalla traumaa. Sivusta vispaava liike eturaajoissa johtuu rustoutumisesta ja luutumisesta, jonka seurauksena raajat eivät taivu niinkuin kuuluisi. Kyynärkuvissa näkyi muutama luupiikki, rustottuman lisäksi (aikan rankan näköistä söheröähän siellä näkyi).

Talvio oli kuitenkin sitä mieltä että lonkilla neito pärjäilee vallan hyvin perheenjäsenenämme ja jos oirelevat joskus, niin hoidellaan oireita. Kyynärisyä puhuttiinkin pidempään, leikkausta lääkäri ei suositellut, tutkittiin kyynärät vielä varuiksi irtopalojen suhteen ultralla, mutta niitä ei näkynyt. Kyynärien nivelpinnan siistiminen saattaisi helpottaa hetkeksi ja kuntoutuminen veisi aikaa, useimmitenkin veitsellä nivelien koluaminen laukaisee vain pahemmat reaktiot ja tulos on yhtäkuin plusmiinusnolla..

Ultrauksen jälkeen kyynäriin annettiin paineaaltohoitoa, saatiin molemmat kokeilla itseen miltä tuntui (vähän kuin sähköiskuja olisi saanut). Vaikka rauhoitettuna neito olikin, oli kurjaa katsoa sätkivää koiraa lekurin pöydällä.. Tämän jälkeen pistettiin hyaluronia ja oikeaan pistettäessä paljastui niveltulehduskin. Näiden lisäksi Chilille pistettiin Carthrophen-pistos ja tulehduskipulääke niskaan. Tulehduskipulääkkeitä (Dolagis) annetaan viikon verran aamuin illoin ja Carthrophenia viikon välein pistos niskaan. Saatiin piikit onneksi kotiin, niin ei tartte lekurissa juosta viikosta toiseen. Lisäksi leikit on kielletty kaveruksilta viikon ajaksi ja lenkit minimissä, toivossa on hyvä elää... Suositteli myöskin laserhoitoa niveliin, kun kerroin että meillä mahdollisuus saada tällaista hoitoa ilmaisiksi.

Jatkossa laitellaan viestiä lekuriin, kuinka meillä menee ja tarvittaessa hoidetaan lisää. Leikkauksiin tai opiaatteihin tms. me ei lähdetä. Tuli jotenkin todella rauhoittunut olo, kun joka paikka on nyt tutkittu ja tietää missä mennään. Vaikka tulokset eivät niin hyvät olleetkaan, on silti helpottunut olo (sillä voishan ne huonomminkin olla). Samalla liikunnalla, ruokavaliolla ja lisillä jatketaan edelleen.

Pikkunainen olikin aivan kuutamolla koko päivän, ulisten ja uikuttaen paikallaan. Tuijoiteli tyhjää ja nukkui pystyssä. Dieseliä saa koko aika käskeä pois leikinhakureissuilta. Enää kokonaiset 5 päivää pakkolepoa..

Laittelen röntgen kuvat myöhemmin, jos ymmärrän kuinka meidän uusi kannettava toimintoinensa toimii..

Tiia

Ahdistus

Meillä on varattu huomisaamuksi aika Talviolle. Tekee mieli perua koko juttu ja olla tietämättä mitä Chilin kuvista näkyy. Mitään parantuneita merkkejä sieltä on turha odotella, sillä tulokset olivat jo 1,5 vuotiaana lonkat D/D ja kyynärät 2/3. Ajatus siitä että ne on menneet roimasti alaspäin riistää hermoja.. Ahdistaa..

Kuulumisia

Käväistiin tasan viikko sitten Turun winter dog showssa (kuvamateriaalia ei ole laisinkaan). Osallistuin näyttelyyn Siirin kanssa ja meidän haukut viettivät aikaa Ramin luona. Siiri pärjäsi todella hienosti AVO ERI, AVK1, PN3, SA VASERT VARACA. Meidän kehään meno oli ihan kamala farssi, en edes huomannut kun avoin luokka alkoi ja koirakin oli vielä häkissä, numerolappu kateissa ja namit repussa. Kaappasin koiran häkistä, Mirva tuli perästä kiinnittämään numerolapun ja koiraa seisotettiin ilman namia. Tuomari kuitenkin tykkäsi Siiristä heti alkuunsa (onneksi!). Siiri on aina luokkansa ensimmäinen, nimen alkaessa a:lla joten paljoa ei keretty kerätä itseämme ennen näytille menoa..

 Tästä retkestä positiivisin mielin meinasin ottaa sen mukaan seuraavallekin reissulle :)

Talvi tuli ja tuli muuten kovat pakkasetkin. Täällä on ollut jatkuvasti pakkasta -15- -21 astetta. Ripsetkin on olleet jäässä kun ollaan ulkoiltu, koirat ihme kyllä ovat jaksaneet todella mukavasti ulkoilla, alkuun ovat nostelleet hieman tassuja, mutta reippaassa vauhdissa se unohtuu. Chili on jopa yrittänyt pidempiä lenkkejä kuin omistaja ulkona viitsisi olla ja vaikka olenkin yrittänyt mahdollisimman pitkään olla, mutta 1-1,5h on ollut ihan maksimia. Tämän aamun -8 pakkasasteet tuntuivatkin siis suoraan sanottuna ihan plussakeleiltä.

Pakkanen ei pure meitä ;)

Chili ja ihana auringon paiste

Eilen vuokrattiin Kaisan kanssa kompassin tokohalli tunniksi. Tunsin ihan mieletöntä voiton riemua, sillä ollaan hiottu "pidä"-käskyä Dieselin kanssa melkeinpuoli vuotta (joo, se on staffi) ja sain sen vihdoin onnistumaan :) ahh! 

Treenailtiin myös hyppyä, mikä onnistui joka kerta. Hieman mietityttää, kuinka monta lautaa stafgilla pitää olla siinä esteeseä, kun kolmella laudalla kolahteli polvet helposti. Seuraamista tehtiin pieniä pätkiä ja yhdessä paikkamakuuta, mikä onnistui hyvin. Kävin piilossakin muutamn kerran, mutta ei tuo ollut moksiskaan :)

Miki ja Diesel, ahkerat perjantai-aamun totkoilijat

Paikkamakuuta

Pieni rakas tokoilijani

Tein Chilille eilen vanhan takin kaavoilla uuden.
Hieman on neiti paineistettuna kuvan alla, kun olisi
niin paljon mieluummin ollut  riekkumassa kamujen kanssa ;)

Tiia

Talvi tuli sittenkin <3

Kyllä eilen riemu repesi, kun saatiin tännekin vihdoin lunta :)

Tehtiin pitkä lenkki ja nautittiin pakkasen puremasta ja valosta..

Yön aikana on taas satanut lisää ja maa on vihdoin valkoinen <3

(Varattiin Chilille ensi kuulle uusi kuvausaika lonkille ja kyynärille. Verrataan vanhoihin kuviin ja katsotaan mitä on tapahtunut.. Etukäteen jo kauhistuttaa, mutta parempi se on tietää missä mennään, kun ei toinen näytä jos onkin kipeä..)

Lumia odotellessa..

Meillä alkoi keskiviikkona vuoden tauon jälkeen Chilin kanssa rallytokon jatkokurssi Masseterissa. En muistanutkaan kuinka hauskaa se oli! Siinä kun ei tokomaiseen tapaan tarvitse viilata pilkkua ja käsilläkin saa antaa apuohjeita. Tehtiin hommia hyvällä yhteistyöllä ja ihmettelin kuinka tuo pikkuakka voikaan muistaa niitä käskyjä vieläkin. Jääräpäisesti se laski kankkuaan maahan joka välissä, mutta kai sekin pikkuhiljaa hitsaantuu, kunhan treenataan. Chilin kanssa on niin mukava treenata, koska se antaa moninkertaisesti anteeksi, jos töppää ja ohjaakin väärin. Ihan kuin lukisi ajatuksia ;)

Harjoiteltiin 360 asteen käännöksiä oikealle ja vasemmalle, eteentuloja eri kautta ja sivulle palaamisia oikealta ja vasemmalta. Koiran kiertoa tehtiin myöskin istuessa, maatessa ja seistessä, sekä muutamia sarjoja. Hyvin meni ohjeet perille ja C oli innokkaasti toteuttamassa. Tekee kyllä hyvää meille tehdä välillä ihan kaksistaan. Melkein tuli jopa kisailufiilis, mutta katsotaan nyt :D

Tekeeköhän muillakin koirat tällaisen
"olen liikkumatta ja ilmeetön"
kun nappaa kameran käteen :D

2.2. Aloitetaan Chilin kanssa myöskin dobo. Olen halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan sitä ja nyt saatiin aikaiseksi Reetan kanssa varattua paikat Kompassista.

Koska tällä hetkellä ulkona on tosi mälsää treenata surkeiden sadesäiden vuoksi, niin ollaan tehty omanlaisia variaatioita Dieselin kanssa tottista varten. Pieni asunto ei helpota tilan käyttöä ollenkaan, mutta esim. hyppy ollaan saatu "kotikuntoon" saa nähdä kuinka kunnossa se on treeneissä :D.

Tämän viikon molemmat ovat olleet vuorotellen yövuoroissa mukana. Koira saa ihmeitä aikaan, kun joskus jopa agressiivinenkin dementoitunut asukas eksyy käytävälle. Murheet unohtuu ja nukkumaan mennään mieluusti takaisin tälläisten pusupettereiden saatellessa ;) Hyvinkin sekava asukas tunnistaa, että kyseessä on koira "ihanan kiltti koira"..

Tiia