Syylä

Eilen päästessäni töistä huomasin puhelimeeni tulleen muutaman soiton ja viestin mieheltäni. "Koiran suussa asustaa toukkia?" Ällöttävät vaaleanharmaat möykyt olivat ilmestyneet (ties milloin?) Dieselin suuhun! Hyi helv... Aikani mietin ja pähkäilin. Laitoin kuvan kasvattajalle ja oli sitä mieltä, että ovat syyliä. Niille ei kuulemma tarvitse tehdä mitään, vaikka todella ällöjä ovatkin.

Meillä on perjantaina Dieselin silmäkontrolli, joten ajattelin näyttää noita samalla. Eivät ne näytä sitä mitenkään vaivaavan. Kävin vielä netissä lukemassa niistä ja ilmeisesti voidaan poistaa kirurgisesti tai antaa vain olla. Lähtevät sitten itsekseen pois.. Kauheasti ei tee mieli pusutella ;)

ällötykset

vasemmalle puolelle oli ilmestynyt myöskin

Oltiin viime viikko ihan älyttömissä vuoroissa töissä ja koirat olivat pitkiä aikoja yksin. Ei nähty kolmeen päivään kun vuorot menivät niin ristiin.. Tultuani lauantaina 14 tunnin työpäivän jälkeen kotiin, tein jotain, mitä en ole ikinä tehnyt. Kävelin 15 min matkan meidän koirapuistoon. Istahdin penkille ja annoin ylikierroksilla olevin koiruuksien riehua melkein tunnin puistossa ja tulin kotiin. Puistoilu ei tosiaankaan ole paras paikka tuhlata energiaa, mutta nyt ei vaan jaksanut. Meno oli sen mukaista. Meteli oli ihan järkyttävää ja aidan toisella puolella oleva shelttiomistaja katsoi varmasti silmät pyöreinä meidän koirien menoa.

Idea oli äärimmäisen surkea, toin kotiin kaksi edelleen ylikierroksilla käyvää koiraa ja riekkuminen jatkui yhteen asti yöllä. Herätys koirien kanssa uudelleen ulos oli klo 5.15. Hyvin virkeänä äärimmäisen väsyneenä, lähdin siis tekemääni toista yhtä pitkää vuoroa..

elämäänsä kuollakseen tylsistyneet kaverukset

Tiia