keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Meidän jengi on viime aikoina käyttänyt ahkerasti Helsingin koirauimalaa, tehnyt kaveriporukalla tonnikala- ja verijälkeä, huidellut näyttelyissä, käynyt osteopaatilla, käynyt nuuskuttamassa useasti mitä ihanimpia tahvovauvoja joista YKSIKÄÄN ei tule meille, käynyt Riikka Lahden luona tekemässä uudet ruokavaliot molemmille, tehnyt tottisharjoituksia (niin kaveriporukalla, treeneisssä, kuin ot) ja käyty eläinlääkärissäkin pariin otteeseen.

Syksy on saapunut ja heijastinliivit kaivettu laatikosta käyttöön







Uimassa ollaan käyty nyt jo ihan ilman ohjaajaa Dieselinkin kanssa. Käytiin siellä myös sellaisella porukalla, ettei Chili ollut mukana, mutta reippaasti uskalsi kumminkin veteen ja innoissaan nouti leluja. Koska Helsingin allas on suhteellisen pieni, tehtiin aina altaan päässä (siis vedessä) käskystä muutama rundi lelun kanssa, että pikku ukko sai ihan liikuntaakin :)

Pariin otteeseen olemme käyneet tekemässä myös jälkeä. Dieselille teimme pari viikkoa sitten ensimmäisen jäljen. Sillä kesti tuhottomasti aikaa jokaisen vahvistuksen kohdalla ja välillä unohti koko homman idean ;)
"Odotan tässä niin kauan nätisti, kunhan pyst lähettyvillä!"

Chilistä on tullut ihan mahdoton jälki paikalla. Se huutaa äänensä käheäksi kun se sidotaan puuhun tai muuaalle jäljen tekemisen ajaksi.
Viime perjantaina Espoossa tehdessämme jälkeä, huomasin kun koira viipottaa n. 10m päässä tuhattajasataa ohi. Hihna oli katkennut ja neiti  kirmasi täysiä etsimään mammaa :D Ei se kumminkaan mikään vainukoira taida olla, kun ihan eri suuntaan lähti etsimään. Tehtiin silloin pidempi jälki, jossa oli mutkia usempikin, mutta hienosti Chili löysi "saaliin" luokse. Meillä oli jäljistä hienot videotkin, joiden jakamisesta kaverin Lumia oli eri mieltä.

Elokuussa kävimme Riikka Lahden luona teettämässä molemmille uudet ruokavaliot. Chilin RV sai hieman päivitystä, mm. sisäelin- ja kalapäiviä lisäämällä ja kasvisten ja lihan määrää nostamalla. Kananmunia tuli myös enemmän ruokavalioon. Dieselin ruokavaliota olemme joutuneet muokkailemaan aloituksen jälkeen reilusti, sillä pikkuisella meni maha ihan vellille aloituksesta. Nappula on sopinut Dieselille ihan mainiosti, mutta koin helpommaksi, jos molemmat ovat samalla ruoalla.
Ruokien väsäämistä ja testausta

Ensimmäinen kokonainen luuateria, hartaudella syöty.


Ruokavalioita tehdessämme, Riikka huomautti Chilin kävelyn olevan hiukan "vaappuvaa" ja kehoitti käyttämään hierojalla. Kävimmekin osteopaatilla muutaman kerran. Oikealla puolella jumeja löytyi lonkan seudulta ja lavan kohdilta. Kyynärästä lapaan (?) kiinnittyvä lihas oli ihan kivikova ja osteopaatin mukaan seurausta vanhasta vammasta. Jumit saatiin kuitenkin suhteellisen hyvin auki jo ensimmäisellä kerralla, kyynärän takia menimme paikan päälle uudelleen ja saimme tämän jälkeen hyviä kotiohjeita, sekä suosituksen useammin hieronnassa käyntiin, ettei paikat menisi enään niin pahasti jumiin, kun tasutalla on sitä rakenteellistakin ongelmaa.

Tokoilusta en sen kummemmin jaksa nyt jauhaa, siellä menee taas hyvin. Noutokapulan kanssa menee jo paljon paremmin (kiitos uusien harjoitusohjeiden!).

Viime torstaina teimme Vantaalla kaveriporukalla tottistreenejä. Treenien jälkeen koirat pääsi keskenään riekkumaan. Koiria kiinni ottaessamme sattui Dieselille ikävä välikohtaus toisen uroksen kanssa. Onni-staffille tuli ikävät jäljet kasvoihin, mutta tuolloin pimeässä en huomannut mitään Dieselissä. Molemmat palautuivat tilanteesta hyvin ja matka jatkui sopuisasti. (Ne nartut! ;) )

Kotiin tullessamme D kuitenkin ontui. Jättäessäni sitä kotiin, vilkaisin pikaisesti tassua, jonka huomasin olevan auki. Vasemman eturaajan keskivarpaiden välissä oli läpireikä, jalkapöydällä kaksi puremajälkeä ja ison anturan reuna revennyt. Huuhdoin tassun vedellä ja penslasin petadinella, laitoin kuivauksen jälkeen tassuun Vetramilia.
Pieni potilas

Perjantaina käytiin eläinlääkärissä D:n kanssa tassua näyttämässä. Ell neuvoi jatkamaan samaa hoitoa, ilman sidoksia, kauluri päässä ja ulkoillessa suojaten. Saimme myöskin antibiootti-kuurin, jota en kumminkaan aloittanut, sillä tassu ei ollut tulehtunut ja ajattelin katsoa, josko ensin pärjättäisiin kotikonstein hoitamalla.
Tassu onkin parantunut todella hyvin! Iho on heiveröistä, mutta uutta kudosta on tullut risan tilalle, eikä se enään ole päiviin vuotanut.
Täsä mä ny oon

D ei ole moksiskaan kaulurista. Se jopa änkee välillä sen itsekseen päähän (jos olemme pitäneet kauluritaukoa suojaamalla tassun sukalla). Kämpässä käy kamala rytinä, kun ukko änkeytyy lautasantenni päässään, joka raosta. Alkuun nauratti ihan hulluna, kun se törmäili joka paikkaan. Chiliä otti aluksi härpäke ihan totaalisesti aivoon, se murisi kun Diesel lähestyi leikkiin hakemaan, että "mitä hittoa tulet tollasen kans lähelle?!" Nyt C on taas ihan äärettömän mustasukkainen, sekin haluaa tassun hoitoa ja namia mitä seuraa kaulurin pukemisesta. Se repii kauluria Dieselin päästä ja tekeytyy surkeaksi mököttämällä tuhottoman kauan keittiön pöydän alla. Kun tassua hoidetaan se tulee vierelle silmiin tuijottaen ja häntää heiluttaen, että "etkö mami voisi vähän minunkin tassuja hoitaa?"

Toisaalta on ollut aivan ihanaa tehdä Chilin kanssa pitkiä lenkkejä aivan kahdestaan. Kuinka helppoa, kun koira voi ola milloin vai missä vain vapaana, teenihanmitävainikinähaluat-moodilla. :)
Chili kauneusunilla

Pikkupojalla väsy


Siiri sai vauvoja 5 kappaletta viime kuussa, 1 rinsessan ja 4 rinssiä. Olemme käyneet ihastelemassa näitä suloisuuksia useamman kerran ja meillä on jo kova ikävä pikkumamma, mukaan meidän kanssa leikkimään <3
Kauniita Siirin hauvavauvoja katselemassa.
Kuvassa parin viikon ikäisiä.